Yinjooga- ja mindfulnesstunneilla luen usein runoja tai aforismeja, ja olen jo jonkun aikaa keräillyt niitä paksuun vihkoon. Rumi, Hafiz, Kabir, näitä ihania mystisiä mestareita.

Ystäväni postasi jonkun aikaa sitten Facebookissa hyvin koskettavan runon jonka hän oli itse suomentanut. Kiitos Bella! Pari kertaa olen lukenut tämän tunnilla ääneen, ja ääni on kieltämättä hiukan värissyt paikoittain…


Jos sinulla on onnea ja tämä tapahtuu oikeaan aikaan

Jos sinulla on onnea, sinä jäät yksin. Ihan yksin, silloin kun ketään ei ole lähelläsi ja joudut etsimään tukea maasta ja itsestäsi.

Jos sinulla on onnea ja se tapahtuu oikeaan aikaan, elämä lyö sinua niin, että kuori menee rikki ja pähkinä tulee esiin.

Jos sinulla on onnea ja se tapahtuu oikeaan aikaan, tulet tuntemaan kipua. Niin voimakasta kipua, että melkein kuolet, mutta se auttaa sinua syntymään uudelleen sisältäpäin.

Jos sinulla on onnea, tulet itkemään, etkä pysty pidättämään kyyneleitä. Ja kyynelten kautta vapaudut ja saat oikean elämän.

Jos sinulla on onnea, tulet olemaan haavoittuvainen muiden ihmisten silmissä. Etkä pysty peittämään sitä. Ja silloin tulet ymmärtämään, kuka on puolellasi ja kuka ei.

Jos sinulla on onnea, tulet olemaan vailla vastauksia kysymyksiisi. Ja silloin joudut keksimään ratkaisuja itse.

Jos sinulla on onnea, tulet pettymään ihmisiin, aatteisiin, opettajiin, taikureihin. Ja kun pääset siitä yli, pystyt näkemään maailman realistisemmin.

Jos sinulla on onnea ja se tapahtuu oikeaan aikaan, joudut tilanteeseen missä et pysty pyytämään neuvoa keneltäkään. Silloin joudut etsimään sisäistä kompassia.

Jos sinulla on onnea ja se tapahtuu oikeaan aikaan, sinulla tulee niin sietämätön olo, että joudut tekemään sille jotain, tai sitten joudut vaan rentoutumaan ja antautumaan maailmalle niin, että se itse tekee jotain sinulle.

Jos sinulla on onnea, tulet menettämään, pettymään, tulet petetyksi, melkein jyrätyksi. Ja tämä ”melkein” tallentuu kasvoihisi viisauden ja kokemuksen juonteina.

Jos sinulla on onnea, jäät ilman rahaa ja joudut astumaan oikeisiin ihmissuhteisiin niiden kanssa joille aikaisemmin riitti vain maksaminen.

Jos sinulla on onnea, sinulla tulee olemaan erittäin paljon rahaa, ja tulet kokemaan epätoivon koko sen syvyydessä kun sinulta häviää illuusio, että rahaa on onnea.

Jos sinulla on onnea, sinusta ei tule kaikkien rakastama, jo joudut tarkistamaan sisäisen arvoasteikon, ja pääset tukahduttavasta halusta olla kaikkien rakastama.

Jos sinulla on onnea, joku läheinen kääntää sinulle selkänsä ja opit tuntemaan onnenhetken arvon. Jos sinulla on onnea, joudut kasvotusten rakkaiden kanssa. Ja tulee olemaan kahta totuutta: heidän ja sinun. Ja tulet tuntemaan kahden juuri ja juuri toisiaan koskettavan maailmankaikkeuden välisen soivan avaruuden.

Jos sinulla on onnea, tulet kestämään tämän kaiken. Löydät tavan muuttaa itseäsi. Koet sen sisäisen alkemian joka tekee kivusta kauneuden, vihasta nöyryyden, pelosta saavutuksen, ilosta inspiroivan esimerkin. Syyllisyydentunteen ja häpeän se lakaisee sielusta kuin siivooja lakaisee roskat pois. Arvet se muuttaa oviksi.

Jos sinulla on onnea ja se tapahtuu oikeaan aikaan.

- Aglaya Dateshidze, suom. Bella Bash

Bloggaamisen aloittamisen kunniaksi päätin kirjoittaa siitä mistä se on helpointa: itsestäni. Myöhemmin on tarkoitus jatkaa muista aiheista :)

Ala-asteella olin pullukka (silloin lapset olivat harvoin pullukoita - nyt kun katson lapsuudenkuviani, en näytä kovin pullealta, mutta silloisiin tikkujalkalapsiin verrattuna olin pyöreämpi.) Ja olin myös kömpelö. Koulun jumppatunneilla olin se, joka valittiin pesäpallojoukkueeseen toiseksi viimeisenä, en siis ollut se kaikkein huonoin, en ihan. 

Muistan edelleen miltä tuntui vaikkapa pituushyppyharjoitukset kun kaikki innokkaammat hyppäsivät ensin ja jäivät sitten hyppypaikan viereen odottamaan ja katsomaan miten pitkälle muut hyppäävät. Miten opin välttelemään liikuntaa joka tuotti pelkkiä epäonnistumisen tunteita.

Pallopelejä välttelen edelleen, samoin nopeuskilpailuja. Jotain kuitenkin tapahtui teini-iässä. Toisen pullukan kaverini kanssa aloimme jumppaamaan ja käymään lenkillä, ja lukiossa aloitin karaten. Suuri kiitos edelleen Kirkkonummen Sokutolle ja silloisille valmentajille! Innostus oli suurta, ja vaikka se muutaman vuoden jälkeen karisikin, pysyi jonkinlainen liikuntaharrastus mukana elämässä. Kamppailulajit olivat minun juttuni - tuli harrastettua ju-jutsua. krav magaa, aikidoa ja kuntonyrkkeilyä. Lopullinen rakkaus löytyi thainyrkkeilystä, jonka intensiivinen treenaus tuotti niin mahtavia olotiloa ettei mikään muu liikunta vedä sille vertoja. Pulleuskin oli hävinnyt.

Mutta itse pidin itseäni vähän pulleana ja kömpelönä. Hämmästyin, ja hämmästyn edelleen, kun katson sen aikaisia kuviani. Pulleutta oli mielestäni se, ettei minulla ollut sixpackia, näkyi vain muutama kuoppa vatsan sivuilla.

Sitten aloitin joogan, astangan. Thainyrkkeily jäi, parin vuoden päästä lähdin Intiaan joogaamaan, ja yllätys ylläys verratessani itseäni langanlaihoihin astangeihin, ajattelin olevani pulska, ja lisäksi kankea.